jormamoll

Ajasta iäisyyteen

Lainaan itseäni, blogi muutaman vuoden takaa.

Monta kaveria on kuollut lyhyessä ajassa. Se saa vakavaksi. Me emme voi tietää mitä kuolema tuo tullessaan, mutta voimme ajatella ja uskoa. Armomurhasta puhuttaessa on huomattava että kuoleman lähestyessä todellisuuden taju muuttuu. Siinä tilanteessa lähes kaikki haluavat elää, vaikka aiemmin ajatus olisi ollut toisenlainen.

 

Voidaan sanoa että sekava, heikko, kuoleva ihminen on jo osin rajan toisella puolella. Armomurhasta päättäminen on äärimmäinen tehtävä. Voi olla että se on niin suuri että sen tekeminen ei edes ihmiselle kuulu. Päätöksiä halutaan tehdä, koska kuolema aiheuttaa ahdistusta meissä, jotka jäämme elämään, ehkä siksi, että olemme vältelleet kohtaamasta elämän suurinta mysteeriä. Nykyään etsitään hyvää oloa. Joku sanoo, olemme mielihyvähäiriöisiä.

Armomurha käsitteenä jo kertoo meistä . Murha. Sanassa on syyttävä kaiku, ehkä syystä. Kuka ottaa vastuun murhasta? Ilmiselvästi tekoa on yritetty kaunistaa sanalla ”kuolinapu.” Latinan ”eutanasia” ohjaa samaan suuntaan. Onko varmaa että siinä autetaan? Emme tiedä mitä rajan toisella puolella on. Jos ihmiselämän väkivaltaiseen lopettamiseen päädyttäisiin, koskisiko se myös lapsia.

Näin ajatellen myös kuolemanrangaistus on epävarma teko. Onko se varmasti rangaistus jos emme tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. On myös muistettava ihmeparantumisia, selviämisiä toivottomasta tilanteesta kuoleman edessä. Lapsi tajuaa kuoleman peruuttamattomuuden melko myöhään, vasta kouluiässä.

Pelastusarmeijassa sanotaan ”Ylennettiin Kirkkauteen”. Mitä tarkoittaa kun aika päättyy ja iäisyys alkaa? Itsemurha, armomurha, on myös arveltu että näissä Elämän kauhut jatkuvat samanlaisina kuoleman jälkeen kun esim omaisen kuolema lähestyy vanhaa tai syvästi sairasta, paljastuu ajattelumme. Kuka käy häntä katsomassa kuka loittonee, kiireisiin ym vedoten. Kuolevan vuoteen äärellä ratkaisevat sanat, ilmeet eleet, omaisten, laitoksen henkilökunnan käyttäytyminen.

Kuoleva ei elä enää itseään varten vaan meitä. Olemassaolollaan hän kysyy miten te elätte? Uusi osa siitä mitä olemme, paljastuu. Lapset oppivat siitä miten me aikuiset toimimme, ei niinkään siitä, mitä sanomme. Minkälaisen mallin annamme? On myöskin sanottu, kuolema on meiltä salattu koska se on niin ihana.

Ainakin aika päättyy, iäisyys alkaa. Jotkut sanovat että elämä ei pääty pisteeseen vaan kaksoispisteeseen Eräille kuolema on samaa olemattomuutta kuin oli ennen syntymää Kuoleman edessä olemme kaikki yhdessä yksin.

Olemme tilanteessa jossa on siedettävä sietämätöntä. On epäilty, että eräät sairaudet, esim syöpä syntyisi syyllisyydestä. Niin, entä jos tuskainen kuolema onkin seuraus eletystä elämästä? Ei tuollainen ajatus miellyttävä ole. On kuitenkin kysyttävä, koska pakoon emme pääse. Luonnossa ei ole kostoa on vaan seuraamuksia

Kosto ja seuraamus ovat kaksi eri asiaa. Puolet suomalaisen sairaanhoidon kuluista menee potilaiden viimeisen puolen vuoden hoitoon. Talousajattelu vaikeuttaa asiaa.. Jos olemme kristitty kansa Viides käsky kuuluu: ”Älä tapa”. Siinä on lopussa piste, tyhjyys, ei selitystä.

Muistaakseni juutalaisen käsityksen mukaan ihminen on kuollut vasta kun hänet on unohdettu.

Rauha hiljattain kuolleille: Kari, Kössi, Ritva, Seppo, Eero, Varpu. Heillä on takana se mikä meillä on edessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Juutalaista käsitystä muotoillen voi todeta, että joukossamme on runsaasti eläviä kuolleita, koska sukulaiset, ystävät ja viranomaiset ovat heidät unohtaneet yksinäisyyteen.

Käyttäjän JaniKuusela11 kuva
Jani Kuusela

"On myöskin sanottu, kuolema on meiltä salattu koska se on niin ihana."

Tähän voi yhtyä. Jos tietäisimme, mikä valtava helpotus kuolema on, tuskin kukaan enää haluaisi jäädä tänne.

Kun elämäntaakka, syyllisyys, riittämättömyys, pelot, häpeä, ahdistus on poissa, voimme vain kuvitella kuoleman jälkeisen kepeyden.

Olin nähnyt urani aikana, kahdeksassa vuodessa, noin 1600 vainajaa.

Joku menee saappaat jalassa, toinen nukkuessa, kolmas oman käden kautta, neljäs menehtyy syöpään, viides sydänkohtaukseen...

Yksi kuolee puukon iskuun, toinen nyrkin, kolmas saa luodista.

Vanhuus ei ole kuolinsyy - ei koskaan.

Sellaista kuolinsyytä ei tunneta.

Yleisimmät kuolinsyyt ovat syöpäsairaudet - liekö syyllisyys niiden taustalla?

Ja sydän- ja verisuonitaudit - niidenkin taustalla voi olla stressi, tunne-elämän tukkoisuus, mitä tahansa.

Luulisi, että puolentoista tuhannen vainajan jälkeen mikään ei enää hetkauta.

Hetkautti,

naisystäväni itsemurha reilu vuosi sitten.

Löysin aamulla sängystä vierestäni. Otin kiinni ja kysyin, noustaanko kahvin keittoon.

Ei noussut. Oli kuollut yöllä illalla ottamiinsa lääkkeisiin. Myrkytys.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Vanhuuden hauraus-raihnaisuus- oireyhtymä lienee oikea diagnoosi kuolinsyynä kuolintodistuksessa kun ihminen kuolee vanhuuteen eli nukkuu pois elämästä kyllikseen saaneena.

Vanhoista kirkonkirjoista löytyy kuolinsyyksi merkittynä ålderdom/vanhuus nykykatsannossa sangen nuorillekin ihmisille, jopa alle nelikymppisille ( 40 ).

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mikä etuoikeus on kuolleilla?

He eivät enää kuole.

Alpha 60 elokuvassa Lemmy Caution - piru mieheksi.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Muistan kun olin hukkua nelivuotiaana. Veden alla ollessani olin varma siitä, että kohta kuolen, mutta en silti pelännyt. Tunsin vain uteliaisuutta ja ajattelin, että onpa jännä nähdä miltä kuoleminen tuntuu. Kun isäni sitten veti minut ylös vedestä, olin miltei pettynyt kun jäi tuo uutuus siltä erää kokematta.

Toimituksen poiminnat